Huvilan julkisivun historian kerroksia

Kun huvila yli kolme vuotta sitten siirtyi Hyötykasviyhdistyksen omistukseen tapahtui nopeasti monia näkyviä parannuksia. Huvila siivottiin, hormit kunnostettiin, korvausilmaventtiilit avattiin, seiniä maalattiin ja paperoitiin, saatiin huonekaluja ja muuta tarpeellista. Keittiön portaat uusittiin, ja kellarin ovi tiivistettiin. Kauan laiminlyöty rakennus palasi elämään.

Sittemmin näkyvien parannusten tahti on hidastunut. Toki konservaattori on kunnostanut salin hyvin vanhan juuttikangaskaton, ja keittiön aputiloihin on saatu toimintaa helpottavia kalusteita. Mutta näkymättömissä on tapahtunut paljon. On ollut tärkeää, että huvilaa on ikäänkuin koeponnistettu, ja siten kerätty käyttäjäkokemuksia. Niiden kautta on saatu arvokasta tietoa siitä, mitkä muutokset ovat tarpeen, että huvilassa olisi mahdollisimman helppo toimia. Näiden kokemusten perusteella on laadittu koko huvilaa koskevat suunnitelmat, jotka perustuvat mahdollisimman vähäisiin muutoksiin. Rakennuslupaa haettiin jo lähes vuosi sitten, mutta se heltisi vasta pitkän käsittelyn jälkeen juuri ennen kuluvan vuoden kesälomia.

Lupapiirustusten lisäksi on tehty toteutussuunnitelmat remontin ensimmäisestä vaiheesta, jolla on tarkoitus korjata huvilan huonokuntoisin osa, ja samalla parantaa keittiötiloja oleellisesti. Remontti kohentaisi siis niiden työolosuhteita, jotka arvokkaalla vapaaehtoistyöllään hankkivat rahaa huvilan kunnostusta varten. Ikävä kyllä urakkakilpailutus tuotti liian kalliita tarjouksia. Kaikki ylittivät koronan heikentämät taloudelliset resurssit. Siten korjaukseen ryhtymistä on vielä odotettava.

Suunnittelu on kuitenkin jatkunut julkisivun korjauksen osalta. Tekeillä on kaupunginmuseon edellyttämä erillinen vain julkisivuja käsittelevä rakennushistoriaselvitys. Sen raakaversio on esillä huvilalla tutustumista varten. Julkisivukorjauksen tekninen työselostus on myös valmisteilla ja julkisivujen väritutkimus on tehty maalikerroksia esille ottamalla sekä näytepaloin, joita konservaattori on tutkinut mikroskoopilla. Suuri osa tästäkin työstä on tehty pro bono, lahjoituksena huvilalle.

Julkisivun värikokeiluja terassin puolella.

Näin on saatu tietoa vanhimmista värikerrostumista, joita on ainakin useampi kellertävänrosahtavaan vivahtavia sekä siniviheriänharmaita. Näiden perusteella on tehty ensimmäiset värimallit sekä irtolevyille, joita voi tarkastella sekä auringonvalossa että varjossa, että myös suoraan huvilan terassinpuoleiseen seinään. Ensimmäinen värikatselmus on pidetty kaupunginmuseon kanssa. Lopullista väriä ei ole vielä päätetty, mutta linjanveto on kuitenkin sen suuntainen, että huvilaa ei maalata viheriään suuntaan, ettei se huku puistoympäristön vehreyteen, vaan jollain kermankellertävällä sävyllä, jolla huvila saa loistaa kruununa istutusten taustalla. Väritysmalleja tullaan jatkossa vielä tekemään lisää, kun lopullinen maalityyppi on valittu.

Siniviheriä värityskokeilu terassin seinällä.

Lisäksi eräs julkisivu-urakoitsija on vapaaehtoisesti tekemässä osaan julkisivua maalinpoistokokeilua sekä puukorjausta voidakseen antaa tarkemman budjettihinnan julkisivun korjauksen kustannuksista mm. silmälläpitäen tulevaa mesenaattikampanjaa. Lisäksi tällä kokeilulla saadaan arvokasta tietoa teknistä työselostusta ja julkisivukorjauksen kilpailutusta varten.

Julkisivujen kunnostamisen rahoittamiseksi on siis tarkoitus käynnistää mesenaattikampanja keväällä satokauden alkaessa. Tämän lisäksi tullaan jo syksyllä hakemaan museoviraston ja muidenkin mahdollisten tahojen apurahoja korjauksiin. Myös oppilaitosyhteistyö jatkuu jälleen, kun Metropolia ammattikorkeakoulun sisäkonservaattorioppilas tulee tekemään lopputyönsä Annalan huvilaan. Opinnäytetyötä ohjaa paitsi oppilaitoksen opettajat myös tätä varten perustettu ohjausryhmä, jossa ovat edustettuna kaupunginmuseo, kiinteistöyhtiö, konservaattori sekä arkkitehti. Tavoitteena on, että saisimme tämän työn avulla lisää tietoa siitä, minkä verran historiallisia kerrostumia kätkeytyy rakennuslevyjen peittämiin seiniin, ja siten pääsisimme pohtimaan korjausten seuraavien vaiheiden sisältöä ja tekotapaa.


Toivon, että hyötykasviyhdistysläiset ymmärtävät tämän puutarhan ympäröimän rakennuksen arvon, sen rauhoittavan tunnelman ja sen kuinka huvila itsessään on melkein kuin osa puutarhaa: niin vanha kuin on puisto sen ympärillä, on Annalan huvila. Puutarha ja huvila kuuluvat toisilleen, ne ovat kasvaneet yhteen.

Tämän huvilan kunnostaminen ei ole Hyötykasviyhdistyksen ydinalaa, mutta se on kulttuuriteko, joka saattaa, kun haaveet vähitellen toteutuvat, vaikuttaa merkittävästi siihen, että koko Annalan mäki yhä vahvemmin profiloituu puutarhakulttuurin keitaaksi.

Helsingissä, syyskuulla 2021

Rosemarie Schnitzler